Talouspäätösten jälkeen on vuorossa keskustelu liittovaltiokehityksestä
Lähipäivät ja viikot ovat Euroopan tulevaisuuden kohtalon aikoja. Vaikka pöydällä on talouskriisin hoito kilpailukykypaketteineen ja kriisinhallintamekanismeineen, on kysymys enemmästä. Tosiasiassa kyse koko unionin tulevaisuudesta: voimistu tai taannu. Jos eurooppalainen kriisinhallinta nyt epäonnistuisi, se merkitsisi uutta tilannetta koko Euroopalle, myös eurolle. Harvemmat Euroopassa sitä haluavat, vaikka kritiikkiin onkin perusteita.
Suomessa Euroopan kilpailukykyyn ja vakaussopimuksen jatkoon liittyvät keskustelut ovat saaneet dramaattista sävyä, kun keskustelu liittyy väistämättä vaalikeskusteluihin. Ei se väärin ole, onhan asioista eri näkemyksiä. Mutta rajansa kaikella. Muissa maissa samankaltaista dramatiikkaa ei ole ollut, ja se johtuu muustakin kuin vaaleista.
Suomessa on EU-asioiden käsittelyssä harvinaisen hyvä parlamentaarinen perinne. Suomessa EU-asioiden vaikeatkin kohdat on käsitelty eduskunnan suuren valiokunnan ja hallituksen välisissä keskusteluissa, jolloin on voitu mennä asioissa riittävän syvälle. Niin ei muissa jäsenmaissa ole, Suomi on ollut esimerkki. Pääministeri Kiviniemi on oikeassa sanoessaan, ettei eurooppalaisessa neuvotteluprosessissa olevia asioita voi levitellä julkisuuteen. Eduskunnan suuren salin käsittely ei olekaan itsestään selvästi viisasta, kun siinä annettu informaatio jää välttämättä vajaaksi.
Eduskunnan suuren salin käsittely näyttää saaneen pontta entisen pääministeri Lipposen lausunnoista, vaikkei asioiden hoito hänenkään aikanaan ainakaan avoimempaa ollut. Siitä tullaankin suomalaisen prosessin ytimeen. Eurooppalaiset demarit ovat suurin piirtein samoilla linjoilla kuin Suomen hallitus ja Euroopan neuvosto, mutta Suomessa demarit ovat ottaneet toisenlaisen otteen. He kieltävät nyt kaiken sen, minkä aiemmin hyväksyivät. Ja samalla myös sen, mikä on demarien eurooppalainen linja. On vaikea nähdä, että siinä on muuta kuin vaalitaktiikkaa. Myös demarien edustaja Euroopan parlamentissa, Liisa Jaakonsaari, on enemmän eurooppalaisilla linjoilla.
Ainakin osin suomalaiset demarit purkavat myös pettymystään siihen, ettei EU:sta ole tullutkaan sellaista sosiaalidemokraattista projektia kuten alun perin kuviteltiin. Myös suomalaisessa ay-liikkeessä on alettu vierastaa koko EU:ta. Pettymystä puretaan yrittämällä todistella, että EU:sta on tulossa porvarillinen hanke, mikä on ihan potaskaa. Niin lyhyellä tähtäyksellä Eurooppaa ei voi rakentaa. Heikoilla perusteilla demarit liittyvät nyt henkisesti perussuomalaisten seuraan näkemättä pitkää linjaa.
Nyt menossa olevat neuvottelut - tai keskustelut - ovat tässä vaiheessa hallitusten sekä EU:n komission ja neuvoston välisiä asioita. Tässä on nähtävissä kiistaa EU:n sisäisestä vallanjaosta. Neuvosto edustaa myös periaatteellista näkemystä EU:sta valtioiden liittona, komissio on lähinnä liittovaltion symboli. Kilpailukykypaketin isät ovat Saksa ja Ranska, vahvat maat. Valtioliittoajatuksen heikko kohta on juuri siinä, että se johtaa vahvojen valtaan. Siksi vahva komissio on pienten valtioiden etu. Nyt on saavutettu tasapaino, kun neuvoston puheenjohtaja eli Euroopan presidentti van Rompuy ja komission puheenjohtaja Barroso ovat kehittäneet Merkelin ja Sarkozyn ideaa eteenpäin. Tässä prosessissa myös Suomen kaltaisella maalla on ollut joku sanan sija.
Sekin on vielä kirjattava, että lopulta neuvotteluissa sovitut asiat tulevat Euroopan parlamentin käsittelyyn. Näin tapahtuu väistämättä, koska kaikki muotoutuu lopulta laeiksi ja rahapäätöksiksi, joka vaativat Euroopan parlamentin päätökset. Juuri nyt kysymys on pitkälti Euroopan komission ja hallitusten välisen neuvoston neuvotteluprosessista, mutta demokratialla on lopulta mahdollisuutensa. Ja Euroopan parlamentin jälkeen tarvitaan vielä kansallisten parlamenttienkin päätöksiä.
Tässä vaiheessa asioiden suuri linja hukkuu helposti yksityiskohtiin. Siksi on paikallaan muistuttaa, mistä vakaus- ja kilpailukykyasioissa perimmiltään on kyse. Kyse on siitä, että yhteinen raha ei riitä, jos halutaan kilpailukykyistä Eurooppaa. Yhteisen rahan lisäksi tarvitaan yhteistä talouspolitiikkaa. Siksi näissä yhteyksissä puhutaan muustakin kuin lainojen koroista ja takuista. Esimerkkimaa on nimenomaan Irlanti, joka perusti taloudellisen menestyksen enemmän toiveisiin kuin tosiasioihin. Siitä ei sitten mihinkään päästä, että yhteinen talouspolitiikka johtaa liittovaltion suuntaan. Seuraava keskustelu on käytävä siitä, mitkä ovat sen raamit. Se on vielä vaikeampi kysymys kuin talouspaketti.
Kaksi selvää tulosta talouskriisistä jo nyt on. Ensinnä jäsenmaiden talouspolitiikalta edellytetään vastaisuudessa paljon tähänastista tiukempaa kuria. Toinen seikka on, että EU:n tässä yhteydessä käymä kova koulu asettaa EU:n laajenemisen uuteen valoon. Puheet laajenemisesta ovat tästä eteenpäin huomattavasti aiempaa maltillisempia.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Terveisiä Suomalaisuuden liitolta:
http://ryyti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asiasanat/1319/ville-itala
Ville Itälä, kiitän sinua siitä, että kerrot rehellisesti käsityksistäsi. Sinä edustat Kokoomusta ja olet avoimesti liittovaltion kannalla, kirjoitithan jo viime vuonna samaan sävyyn. Omalta osaltasi pelissä on luonnollisesti urasi poliitikkona ja mahdollinen arvonnousu, jota olet vapaa tavoittelemaan.
Käsillä olevat talouspäätökset ovat Unionin oman sopimuksen vastaisia. Jokainen Unionin jäsenvaltio huolehtii itse taloudestaan, ei ole toisten jäsenvaltioiden asia - eli ei tarvitse, ei pidä eikä edes saa - taloudesta sovitun perusteella huolehtia toisen jäsenvaltion talousongelmista. Asiaa ei muuta se, että vedotaan kilpailukykyyn, euron vakauteen tai mihinkään muuhun. Kyse on siitä, että joko sovittu on totta ja sopimus on ja pysyy - tai sitten sopimus viittaakin päinvastaiseen. Sellainen ei vain ole rationaalista eikä sellaisen varassa voi periaatteessa sopia kenenkään kanssa mistään mitään, koska periaatteessa mikä tahansa voi olla ilmiasuunsa nähden 180 astetta toisin. Eikö niin, Ville hyvä?
Kolmannen kappaleesi tekstistä totean, että nimenomaan eduskunnan suuressa salissa on syytä keskustella tällaisista asioista. Jos sinusta ei, on sinulta voitava paitsi kysyä myös saatava sinulta vastaus kysymykseen: miten suhtaudut avoimeen keskusteluun meitä kaikkia koskevista asioista ja samoin miten suhtaudut avoimeen päätöksentekoon?
Totean lisäksi, että Unionin asiakirjoja 4 vuotta kääntäneenä olen tutustunut tuohon transparenssin eli läpinäkyvyyden eli avoimuuden periaatteeseen. Periaate on hyvä ja sitä on syytä pyrkiä noudattamaan. Niin ikään subsidiariteettiperiaate on paikallaan: päätöksenteko on vietävä mahdollisimman alas, lähelle kansalaista, niin paikallisesti kuin asioina. Suuri sali on meitä, kansalaisia, lähempänä kuin käsiteltävien asioiden suojaaminen kabinettiin - pois kansalaisten ja viestimien ulottuvilta.
Minusta ongelma on se, että teidän hienot visionne eivät ole kansakuntien hyväksymiä ja siitä tulee iso rähinä, tavalla tai toisella.
Ja taas tavalliset ihmiset saavat taas siivota teidän kokeilunne jäljet.
Meinaat siis että on epäisänmaallista olla eri mieltä hallituksen kanssa.
Nykyinen kriisi tulee todellakin olemaan vedenjakaja EU:n kehitykselle, ja olisin itse asiassa yllättynyt jos EU-parlamentin visio toteutuisi. Itse olisin eri mieltä siitä, että vain Suomessa ja ainoastaan lähestyvien vaalien vuoksi Suomi olisi jotenkin kivi kengässä koko EU:n tulevaisuuden kannalta. Kreikassa on jo mellakoitu rajusti valtion säästötoimia vastaan, eikä Merkelinkään tilanne kotimaassaan ole kovin vakaa. Etelä-Euroopassa istuvien hallitusten kannattaakin olla kädet ristissä uusia apupaketteja odotellessa. Jos tilanne nimittäin venyy, se tyypillisest vaikeutuu ja silloin alkaa hallituksia kaatumaan myös Välimeren pohjoisrannalla, idästä lännen suuntaan.
Me täällä Pohjolassa, joille lankeaa maksumiehen (tiedän, kysymys on lainasta, ja Kreikkaa lukuunotamatta nämä valkosipulivyöhykkeen maat saattavat selvityäkin tilanteesta kuivin jaloin) rooli, olemme syystäkin skeptisiä. Eivätkä poliitikot oikeastaan voi syyttää kansalaisiaan siitä, että nämä ovat hanketta vastaan. EU on yksinkertaisesti etääntynyt niin kauas omista kansalaisistaan, että poliitikoiden on syytä katsoa pitkään peiliin, ja miettiä miten saisi ajettua tämän käärmeen pyssyyn. Yksi vinkki on persujenkin ajama maahanmuuton ja ilmastoharhan kustannusten raju leikkaus lyhyellä tähtäimellä.
Kaikkea hyvää ei valitettavasti voi jakaa kaikille samaan aikaan. Veronmaksajien selkäranka ei yksinkertaisesti kestä kaikkea sitä, mikä kristallipallojen loisteessa lihapatojen ja hienojen viinien äärellä tuntuu täysin triviaalilta.
Ville I. :"Suomessa EU-asioiden vaikeatkin kohdat on käsitelty eduskunnan suuren valiokunnan ja hallituksen välisissä keskusteluissa, jolloin on voitu mennä asioissa riittävän syvälle. Niin ei muissa jäsenmaissa ole, Suomi on ollut esimerkki. Pääministeri Kiviniemi on oikeassa sanoessaan, ettei eurooppalaisessa neuvotteluprosessissa olevia asioita voi levitellä julkisuuteen. Eduskunnan suuren salin käsittely ei olekaan itsestään selvästi viisasta, kun siinä annettu informaatio jää välttämättä vajaaksi."
Niinhän asia teidän vallassa olleiden päättäjien mielestä on. Kuitenkaan EU-asioiden ”vaikeiden asioiden salaaminen” kansalta, jolle valta perustuslain mukaan kuuluu, ja kansan mielipiteiden kuuntelemattomuus ei mielestäni kerro siitä, että ”asioissa olisi menty riittävän syvälle”, vaan siitä, että näin ei nimenomaan ole haluttu tehdä rahan ja vallan koalition säilymisen turvaamiseksi.
Kun olen nyt nähnyt, kuinka pääministeri Kiviniemi on pääministerinä hyväksnyt mm. nuoriin kohdistuvan sanktiolain [vaikka hän vastusti vastaavanlaista sanktiolakia v. 1997] ja Suomen ”maailman edistyksellisimpään” perustuslakiin vailla kansalaisten hyväksyntää ja valtiosäännössä turvatun Suomen ”kansanoikeudellisen itsenäisyyden” lopullista menettämistä tarkoittavan EU-jäsenyysmuutoksen, olen ehdottomasti sitä mieltä siitä, että ”eurooppalaisessa neuvotteluprosessissa” olevia asioita on ehdottomasti käsiteltävä julkisuudessa, että suomalaiset tietäisivät minkälaisiin vastuisiin valtaeliitin edustajat tulevat heidät jatkossa ”pakkositouttamaan”.
En ota kantaa itse Ville Itälän kirjoitukseen. Toivottavasti Ville kuitenkin ymmärrät vähän huumoria! Valokuvassa sinulla näyttää olevan tyypillinen jenkkimäinen kestohymy. Hampaasi näkyvät melkein kilometrin päähän. Hyvin hoidetut hampaat! Myös Yhdysvaltojen varapresidentillä oli vähän samanlainen hymy, ainakin joidenkin uutiskuvien mukaan.
Tässä puhuu EU -eliitin juoksupoika ja nuoleskelija nro 1, jonka mukaan Savonrannan mummelin WC:n vetäisy saastuttaa Itämerta. Elävä todiste siitä, ettei tyhmyydellä ole rajaa. Go home Itälä!
Oikeastaanhan tässä on kysymys jälkimarkkinoinnista.
Lissabonin sopimuksen allekirjoittamalla olemme todellisuudessa jo ottaneet suunnan kohti liittovaltiokehitystä. Asiaankuuluvasti tämä merkittävä askel otettiin kansalaiskeskustelun näkökulmasta sammutetuin valoin.
Liian nopea tai avoin liittovaltiokehityksen edistäminen olisi ymmärrettävästi riskialtista. Onneksi aivan kuin sattumalta, kiitos talouskriisin, saamme taantumisen sijasta olla pian nauttimassa "aivan ytimessä".
Ville Itäläkin on monen muun mukana hurahtanut tuohon elitistiseen uuseurooppalaisuuteen, joka edellyttää oman maan etujen maahan polkemista.
Kokoomuslaiset jatkavat sitä Suomen kaupittelupolitiikka, jonka joutuivat hylkäämään vuoden 1918 syksyllä.
Mitähän mahtavat Villen äänestäjät nyt miettiä, kun Ville nyt tälläista kirjoittaa? Onneksi en sentään äänestänyt Villeä viime vaaleissa.
Itälä kuului niinhin kokoomusnuoriin jotka halusivat Suomen liittovaltion osaksi jo 1970-80-lukujen vaihteessa. Sen valtion nimi oli Neuvostoliitto.
Eurostoliitto romahtaa myös, mutta valitettavasti Suomi ehditään imuroida rahoistaan ennen sitä. Kokoomuksen tappio ensi kuun ek-vaaleissa on toivottava, jopa välttämätön.
EU:lla ei ole mitään mahdollisuuksia toimia pitemmän päälle ennen kuin EU:ssa on edes jonkinlainen demokratia. Nytän kansa ei saa äänestää presidenttiä,komissaareja eikä ministeritä. EU:n vallankäyttö on enemmänkin diktatuuria.
Luopukaa omasta päätösvallasta ja taivaalta sataa mannaa. Mutta jos ette luovu, niin paha teidät perii. Tässä lyhykäisyydessään kokoomuksen talousoppi. Kiitos ja näkemiin.
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2011/03/11/maahanmuuton-todel...
"Miten tuo kabinettisopimus (joka on tehty siis kansaa kuulematta) sitten vaikuttaa elämäämme?
Paljonkin .
Yksinkertaistetaan (lupauksen mukaan). Pahimmassa tapauksessa (liitteet sivu I-24) tulevaisuus on sellainen, että (meitä huomattavasti suuremman ja vauraamman) Saksan ottaessa pakolaisia vastaan vuositasolla 15,776 kappaletta, Britannian kokonaiset 9,147 kappaletta ja Espanjan ottaessa näitä vastaan 25,923 kappaletta, EU työntää Suomeen (meiltä suomalaisilta mitään asiasta kysymättä) tulevaisuudessa 20,054 vekkulia paremman elämän tavoittelijaa vuodessa."
Ville lupaa meille itkua ja hammasten kiristystä. Muistakaa tämä jo huhtikuun vaaleissa.
Olen itsekin federaation kannalta. Ainoastaan Euroopan federaatio luo uskottavaa painoarvoa 500 miljoonalle eurooppalaiselle niin itään kuin länteenkin. Euroopan federaatin myötä luodaan myös toimivat sisämarkkinat, jossa jokaisella on toisille tarjottavaa. Tie federaatioon ei tule olemaan helppo, mutta kenellä se olisi ollut ?
Eräs haaste Euroopassa on protestanttisen ja katollisen kulttuurin erojen yhteensovittaminen. Uskontoako ? Ei niinkään, vaan tässä on kyse protestanttisesta ja katollisesta kulttuurista mm. kaupankäynnissä, sen säännöissä ja talouspolitiikassa. Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta. Johan 1500 -luvulla Euroopassa ratkottiin katollisuuden ja protestanttisuuden välisiä erimielisyyksiä mm. 30 -vuotisessa sodassa - silloinkin suomalaisilla oli oma roolinsa ! Toivottavasti emme tarvitse enää aseita, vaan sanan säilää.
Ei tarvita federaatiota toimivien sisämarkkinoiden luomiseen. Vaihtoehtona voisi kokeilla jotain Sucren tyylistä ratkaisua, jos pelkkä Eta-sopimus ei tyydytä.
Ville Itälän mainitsema keskustelu kilpailukykysopimuksesta olikin vain sitä. PM Kiviniemi antoi asiasta pääministerin ilmoituksen.
Jos asiasta -kuten olisi kuulunut- olisi annettu pääministerin tiedonanto tai selonteko, se olisi mennyt eduskunnan käsittelyyn.
Sama taktiikka siis, kuin aina ennenkin kansalaisille epämieluisia asioita käsiteltäessä, kuten olen Suomen EU-historiikkia taaksepäin lukiessani havainnut.
Puolueesta riippumatta.
Miksi itsepäisesti vongutte liittovaltioitumisen perään, kun sitä eivät suomalaiset halua?
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 18 kommenttia