Maatalous on konkretiaa

Kävin vastikään Suomessa EPP:n ryhmän maatalouskoordinaattorin, saksalaisen Albert Dessin kanssa. Esiinnyimme molemmat, mutta ennen kaikkea Albert kokoomuksen maaseutuvaltuuskunnan järjestämässä seminaarissa Eduskunnan pikkuparlamentin auditoriossa. Tupa oli täynnä, eikä se ole ihme. Seuraavana päivänä Albert jätti EPP-ryhmän näkemykset EU:n maatalousuudistuksesta maatalouskomissaarille.

Albert on baijerilainen maanviljelijä, käytännön mies. Hän ymmärtää myös Suomen maatalouskysymyksiä. Hän on ollut hyvä keskustelukumppani, kun olen välittänyt keskusteluja suomalaisten maatalousihmisten ja Albertin kesken aina maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa myöten.

Dessiä revitään nyt joka puolelle Eurooppaa, kun maatalousuudistus on tulossa loppusuoralle. Dessin asenteista Suomea kohtaan kertoo, että hän kiireiltään halusi tulla Suomeen keskustelemaan asioista. Joskus on tuntunut, että Albert Dess ymmärtää paremmin kuin suomalaiset asiantuntijat, mistä  maatalousuudistuksessa oikein on kysymys.

Yritän selittää lyhyesti, vaikka joskus liikunkin maataloustukien jaossa hämärän rajamailla. Lyhyesti sanoen kysymys on kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, mikä on maatalouden kokonaisrahoitus. Nyt se on noin 55 miljardia euroa eli 39 prosenttia EU:n budjetista. Sitä ei pitäisi laskea. Komission esitys rahoituskehyksistä vuosille 2014-2020 on selvillä kesän aikana ja sen jälkeen alkaa vääntö parlamentissa ja neuvostossa.

Toiseksi kysymys on siitä, miten maatalouden rahat jaetaan kahden pilarin kesken. Ensimmäisen pilarin suorilla tuilla taataan maatalouden harjoittaminen kaikkialla. Kakkospilarissa otetaan huomioon erilaiset olosuhteet ja ympäristötoimet. Dess haluaisi siirtää joitakin vihertämistavoitteisiin liittyviä tukia ykköspilarista kakkoseen.

Suomen osalta on sitten vielä kolmaskin elementti, jota varjelemme: LFA:n eli luonnonhaittakorvauksen säilyttäminen. Dess haluaa pitää kriteerit nykyisellään, vaikka komissiossa on painetta muutoksiin.

Keskustelumme eduskunnan auditoriossa oli erittäin hyvä. Paikalla oli suomalaisia asiantuntijoita, maataloustuottajia. Sen sijaan kaksi asiaa on jäänyt kaivelemaan mieltä.

Ensimmäiseksi ihmettelen, ettei suomalaista mediaa paria yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta  maatalouden rahoituksen muutospaineet kiinnostaneet ollenkaan. Ihmeen nopeasti Suomen julkisessa sanassa on unohdettu, että maatalous on suurin menoerä EU:n budjetissa. Muutama vuosi sitten siitä vaahdottiin päivittäin, mutta nyt kaikki kiinnostus on muualla. Veikkaan, että syksyyn mennessä, kun päätökset tulevat kalkkiviivoille, asia taas kiinnostaa. Mutta silloin sen on pakko puhua ja kirjoittaa sellaisesta, joka asiallisesti on jo päätetty. Oikea aika informoida asioista olisi nyt, jolloin asioihin vielä vaikutetaan.

Toiseksi  pikkaisen jurppii suomalaisten maatalousviranomaisten asenteissa se, ettei Euroopan parlamentin merkitystä haluta ollenkaan tunnustaa. Tästä syystä olen arvellut, että olisi parempi että seuraavan hallituksen maatalousministeri tulisi kokoomuksesta eli ministerillä olisi suora linkki parlamentin suurimpaan ryhmään. Kuitenkin kaikki menoihin liittyvät asiat lopulta päätetään parlamentissa.

Juuri siksi Albert Dess on yksi avainasemassa oleva henkilö. Hän joutuu sovittelemaan parlamentin suurimman ryhmän sisällä olevia erilaisia näkemyksiä ja sitten neuvottelemaan yhteisistä lopputuloksista komission suuntaan. Nämä eivät ole helppoja asioita. Kaikissa maissa maatalous on poliittisesta suunnasta riippumatta kansallinen kysymys. Mitä nyt Suomessa vähän rapisee, kun keskustassa on halua pitää maatalous ensisijaisesti keskustan kysymyksenä.