Paasikiven oppia tarvitaan nyt EU:ssa
Jokainen päivä tuo palstoille uutisia, jotka kertovat, että Eurooppa on tuuliajolla. EU on epäonnistunut jossakin perustavassa niin pahasti, että on aiheellista kysyä, mihin unioni on menossa. Tuskin kukaan haluaisi EU:n hajoavan, mutta toisaalta usko unioniin on heikko.
Historiallisessa katsannossa EU on suuri rauhanprojekti. Sellaisena se on myös onnistunut hyvin, mutta siitä ei tämän päivän ongelmiin ole paljoa iloa. EU:lla oli 1990-luvulla tavoite ja päämäärä, mutta nyt ne tuntuvat puuttuvan täysin. EU:n eteen on tullut liian paljon ja liian nopeasti, että se pystyisi hallitsemaan Euroopan vaikeata taloustilannetta ja osoittamaan tietä tästä eteenpäin.
EU:n perustavin uhka on talous, jonka korjaamisessa mikään ei tunnu riittävän. Pitkälle se on mediapeliä, joka hallitsee analyytikkojen tietokoneita. Mutta ei EU:n tapauksessa vain sitä. Ongelmavaltiot ovat tilassaan myös siksi, että EU:n kontrolli petti. Nyt EU:n talous on kuralla ja kilpailukyky nollissa, vaikka juuri sitä EU:n piti edistää. Euroopan taloudet ovat ajautuneet velkakriisin suohon, jossa kunnossa olevat taloudet joutuvat auttamaan huonompia maita kunnes ne itsekin ovat suossa. Kuka sellaiseen loputtomasti lähtee? Siksi on oikein kysyä, mistä rahat, kun Italia ja Espanja joutuvat kierteeseen.
Talouden rinnalle tunkee jo suurempikin ongelma: politiikka. Jäsenmailta alkaa loppua paitsi kyky myös halu yhteisvastuuseen. EU-vastaisuus on alkanut leimata poliittisten mielipiteiden kenttää ja heiluttamaan vakiintuneita poliittisia kuvioita. Suomi näyttää kulkevan tässä eturivissä, mikä on paradoksi. Maamme kuuluu sentään vielä taloudellisesti vakaisiin maihin. Kysymys on poliittisesta johtajuudesta. Vain harva halusi perustella vaalien alla EU:n politiikkaa. Siksi perussuomalaisten menestys vaaleissa laittoi Suomessa koko poliittisen kuvion uusiksi. Suomi on ryhtynyt katsomaan Eurooppaa Suomen sisäpoliittisten uhkien kautta sen sijaan, että korostaisi EU:n antamia mahdollisuuksia. Kysymys ei ole eurooppalaisesta talouspolitiikasta, vaan sisäpolitiikasta. Samaa henkeä on muuallakin.
Toinen merkittävä ja ajan hengen muutoksesta paljon kertova muutos Euroopassa on se, että muutamassa sinänsä Eurooppa-myönteisessä maassa on ryhdytty rajoittamaan vapaata liikkuvuutta, joka on yksi EU:n onnistumisen perusedellytys. Selvimmin tämä näkyy Tanskassa ja Ranskassa, mutta myös Belgiassa on samaa henkeä. Vapaa liikkuvuus on EU:n ydinasia, jonka rajoitukset murentavat koko EU:n uskottavuutta. Siksi rajoitukset ovat luistelua heikoilla jäillä, vaarallinen ja helposti leviävä signaali.
Kolmas EU:n ongelma on eriseuraisuus. Yhteiseen rahaliittoon euroon kuuluu vain osa Euroopan maista, yhtä monet ovat ulkopuolella. Sama koskee Natoa, joka on kuitenkin Euroopan ainoa yhteinen tehokas turvallisuusorganisaatio. Juuri näissä näkyy myös ongelman ydin, EU:n jäsenmaiden lähtökohtien erilaisuus. Erilaisuus näkyy myös ajatuksissa ratkaista ongelmia. Komissio on ehdottanut, että eräiden Etelä-Euroopan maiden talousahdinkoa helpotettaisiin lisäämällä niiden aluetukia. Nämä maat ovat kuitenkin aluetikien osalta virhetilastojen kärjessä. Euroopan pohjoisille maille tuskin missään oloissa käy se, että sääntöjä rikkoneille annetaan lisää, joka otetaan pois sääntöjä noudattaneilta mailta. Suomalaisesta tällainen ajattelu kuulostaa mielettömältä. Ihme ei ole, että lähtökohtien erilaisuuden takia jotkut ovat jo valmiita heittämään pyyhkeen kehään.
EU:n rapistuminen, ellei suorastaan hajoaminen, pitää ottaa vakavasti erityisesti niiden, jotka näkevät EU:n suurena mahdollisuutena vahvistaa yhteistä Eurooppaa. Paasikiven oppi tosiasioiden tunnustamisesta on ajankohtainen Euroopalle.
Mutta yhtä ajankohtaisia ovat toimet, joilla EU ohjataan tulevaisuuden kannalta vakaalle tielle. Ensimmäiseksi on tunnustettava, että EU:n laajeneminen tapahtui liian nopeasti ja liian kontrolloimatta. Toiseksi on pakko selvittää taloudellinen tulevaisuus. Yhteinen talouspolitiikka ei onnistu ilman verotuksen, sosiaalipolitiikan ja kuluttajapolitiikan jonkinlaista harmonisointia. Ja kolmanneksi on lähdettävä miettimään uudelleen koko järjestön organisointia. Korkeat edustajat ja ulkoministerit ovat yhtä tyhjän kanssa, ellei niiden kautta synny todellista johtajuutta. Niin kauan kuin aatteellista johtajuutta ei ole eikä visiota yhteisestä tulevaisuudesta, EU:ta hallitsevat Saksa ja Ranska, pienet ovat kuunteluoppilaita. Kuka sellaisessa EU:ssa kauaa viihtyy?
EU:n pelastaa vain perusteellinen itsekritiikki. Sen päässä on enemmän yhteistyötä ja enemmän yhteisvastuuta, mutta liittovaltiota se ei silti ole. Liittovaltio vaatisi toisenlaisia organisatorisia muutoksia, jotka ovat näissä oloissa pelkkää utopiaa - tai pelottelua.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Timo Soini totesi jo viisi vuotta sitten v. 2006 KYSYMYKSEEN: "Haluat Suomen irti Euroopan Unionista?", sanatarkasti näin: "Kyllä. Näen EU-Suomen tulevaisuuden synkkänä. EU on rappeutuva ja hajoamassa oleva järjestelmä, keinotekoinen ja luonnonvastainen kokeilu, joka vie ihmisiltä salakavalasti uskon omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Tämän ihmisen oman vallan, valinnan mahdollisuuden ja oman äänen heikkenemisen näen suurena uhkana."
Saman haastattelun lopusta sitaatti Timpan verbaliikkaa: "Kaukoputkella ei näe lähelle hyvin, omat ongelmat jäävät nenän alle ja hoitamatta, kun joudumme jatkuvasti vedetyksi mukaan Suureen Hössötykseen, EU:n paisuvaan mahdottomuuteen." *
Ei paljon lisättävää.
Lisätään kuitenkin: jo edesmennyt tohtori Ilkka Hakalehto mainitsi samassa yhteydessä, v. 2006, näin: "Yhdenkään kansakunnan ei pidä kuulua EU:hun vastoin kansalaisten enemmistön tahtoa ja vain sen vuoksi, että EU:n avulla rikastuvat suurten pääomien omistajat sekä johtavissa asemissa olevat virkamiehet ja että poliitikot omien lyhytnäköisten etujensa vuoksi niin haluavat." **
Viisaita sanoja.
(Presidenttiehdokkaasi Timo Soini -lehdestä v. 2006, artikkelit: Itsenäisyys on jälleen päivän lähempänä * ja Valtiollinen itsenäisyys on kansamme elinehto **)
Paasikiven oppia olisi tarvittu EU:ssa jo kauan sitten. Jos Kokoomus olisi oikeasti nuodattanut Paasikiven oppia niin näihin vakausmekamismeihin ei olisi alun perinkään Suomea viety. Kun pökäle on jo housuissa, tosiasioiden tunnustaminen on vähän liian myöhäistä.
Perussuomalaiset ja Soini sanoivat tämän kaiken todellakin paljon suoremmin ja selkeämmin jo ajat sitten. Melonilippalakki -vertauksellekin naureskeltiin vaalitenteissä, vaikka siinä on kansantajuisesti sanottu mistä nykyisissä ongelmissa on pohjimmiltaan kyse.
Hyvin sanoit: "Kun pökäle on jo housuissa..."!
Tämmöinen rivimies tietenkin menee vessaan jo silloin kun ahdistaa. Onko niin, että tarpeeksi vaikutusvaltainen poliitikko vasta sitten kun pökäle on housuissa?
Hyvä kirjoitus. Oppia ikä kaikki. Parree myöhässä ku ei milloinkaan, siis myöntää tosiasiat!
Liikkumisrajoituksista pääsee vain harvat ja valitut otsikoihin. Lähinnä silloin, kun yritetään kitkeä sellaista liikkuvuutta joka aiheuttaa sosiaalisia kustannuksia.
Hollanti on jo kauan rajoittanut merimiesten maissakäyntiä mitä merkillisimmillä säännöillä. EU-valtion lipun alla purjehtiva täysin EU-maista tulevan miehistön kera, joutuu automaattisesti rajoitusten kohteeksi käydessään Hollannin satamissa, 6-tunnin maihinmenokiellon säännön seurauksena.
Haittaako tuo ketään. No haittaa se periaatteellisella ja käytännöllisellä tasolla. Periaatteen kaikki toivottavasti älyävät. Käytännöllisellä tasolla se on sitten niin, että monasti tuon 6-tunnin jälkeen on mahdotonta käydä maissa, kun pitää jo tekemään lähtöä takaisin merelle. Samoin on vaikeuksia miehistön vaihdon kanssa.
Tällaisiin asioihin ei media, eikä poliitikot kiinnitä huomiota, sillä se ei taida olla mediaseksikästä. Kysehän on vain EU-merimiehistä. Vanha sanonta pitänee paikkaansa. Lady's and gentleman, dog's and sailors.
♦ Historiallisessa katsannossa EU on suuri rauhanprojekti.
Heh, kenen historiankirjoitukseen tuo kuluu ?
♦ Euroopan pohjoisille maille tuskin missään oloissa käy se, että sääntöjä rikkoneille annetaan lisää, joka otetaan pois sääntöjä noudattaneilta mailta.
Odotamme kokoomukselta ja koko hallitukselta tekoja tuon suhteen. Tähän mennessä on niin että hallituksemme on toiminut juuri toisinpäin.
Lain mukaan kaveria halolla päähän veto kielletty. Jaa, poliisit menivätkin Esson paariin lakisääteiselle, joten minähän voinkin napata kaveria koivuhalolla otsikkoon, kun se jo valmiiksi käsilläkin on. Sitten EU:n byrokraattiarmeija selittelee tapausta "valvonnan puutteella", eli käänteisvihjauksena eihän tässä mitään rikosta ole tapahtunut, ja halosta päähän saanut voipi syyttää lähinnä itseään kun ei palkannut enempi poliiseja, ainakin noin pankkitoiminnan osalta. Ei kai ihme, että porukat alkaa olla aika tympiintyneitä tuohon EU -korruptioon ja talousrikollisten suojeluohjelmaan. Alkakaa lappaamaan niitä rötösherroja tiilenpäitä lukemaan, mieluummin johonkin bulgarialaiseen pane-mua-perseeseen -vankilaan kun johonkin eliittipuljuun, niin voisi tavallisten eurooppalaistenkin luottamus syntyä. Luottamus-sinisilmäisyys, kahden kauppa, mutta silti väärä henkilö, luottamus ansaitaan puolin ja toisin. Kusetus-idiootti, no nyt päästiin oligarkkien paskamedian itsekeskeiselle minäminäminä -linjalle. Väärä lajittelu, universaali idiootti kusee itseään silmään, syynä usein usein yli maanosan rajojen paisunut ego. Sokea usko siihen, että kun kaikilla on punavihreä, tai neokokoomuksen paita päällä, kansalaisvaltio on maan tasalla. Ei se ole muuta kun muoti-ilmiö, ne vaihtuu, olipa sitten alhaalta ruohonjuuritasolta kehittynyt, taikka nykyisenpuoleinen ylhäältäkäsin johdettu. Näistä asetelmista tosin, ensmäinen puolustaa, jälkimmäinen hyökkää. Ketä vastaan, hyökkääjiä korkeintaan yksi, puolustajia mahollisesti kaksi, näinhän se mielen mielikuva menee, ellei sitten hyökkäys ole paras puolustus. No, vähän propagandaa ja demonisointia kepillä ja porkkanalla itsensä alentamiseen (eikö se ollu aasi), vihollinen näkyvissä (yksikössä) ja uhraa vaikka ittensä muotikuteet päällä betonimonot jalassa sillalta ales.
"Historiallisessa katsannossa EU on suuri rauhanprojekti. Heh, kenen historiankirjoitukseen tuo kuluu ?"
Ranskan ja Saksan historiankirjoitukseen. Preussi voitti Ranskan vuoden 1871 sodassa ja Saksa yhdistyi Preussin johdolla yhdeksi valtioksi eli Saksan keisarikunnaksi. Yhdistynyt Saksa perustettiin ja julistettiin Versaillesin peilisalissa ja yhdistynyt Saksa ryösti Ranskalta Elsassin ja Lothringenin, jotka olivat saksankielisiä alueita.
Ranska oli kostonhaluinen ensimmäisen maailmansodan voittajavaltio, joka otti Elsassin ja Lothringenin takaisin ja vaati Saksalta kohtuuttoman suuret sotakorvaukset, jotka raunioittivat Saksan talouden. Laskennallisesti Saksa olisi saanut sotakorvaukset maksettua loppuun vasta 1980-luvulla. Saksa tuomittiin sotaan syylliseksi ja aluemenetysten ja muun muassa Saarlandin ja Rheinlandin miehityksen vuoksi Saksa menetti 75 % rautamalmin, 30 % teräksen ja 28 % kivihiilen tuotannosta. Se oli tärkein syy siihen, miksi Saksa ei pystynyt maksamaan sille määrättyjä kohtuuttoman suuria sotakorvauksia. Sotakorvausten ja Ranskan kostonhalun aiheuttama katkeruus vaikutti merkittävästi natsien valtaannousuun Saksassa.
Heti valtaannousunsa jälkeen Hitler ilmoitti, että jäljellä olleet sotakorvaukset jätetään maksamatta ja että Saksa sanoutuu yksipuolisesti irti Versaillesin sopimuksen viidennen osan sotilaallista rajoituksista, joiden mukaisesti Saksan armeija rajoitettiin enintään 100 000 miehen ammattisotilasarmeijaan ja Saksalta kiellettiin raskas tykistö sekä sukellusveneet, ilmavoimat ja panssarivaunut.
Natsi-Saksa käynnisti maailmanhistorian nopeimman ja laajimman varustautumisen hyökkäyssotaa varten. Saksa valtasi Ranskan salamasodassa keväällä 1940 ja Elsass ja Lothringen liitettiin uudelleen Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen Elsass ja Lothringen liitettiin uudelleen Ranskaan.
Ranskalaiset Jean Monnet ja Robert Schuman olivat Länsi-Euroopan yhdentymisen ja rauhanprojektin arkkitehteja. Vuonna 1951 perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, joka otti varusteluteollisuuden keskeisimmät raaka-aineet eli hiilen ja teräksen tuotannon ylikansallisen yhteisön toimivaltaan. Ylikansallinen Euroopan hiili- ja teräsyhteisö oli ylikansallisen Euroopan talousyhteisön (EEC) ja ylikansallisen Euroopan yhteisön (EY) edeltäjä.
Tuliko selväksi!
Euroopan suurin rauhanprojekti oli se kun amerikkalaiset tulivat mukaan toiseen maailmansotaan saksaa vastaan. Sen jälkeen eurooppaan tuli rauha.
Ja se pysyi sellaisena. EU:n muodostamisen ei ole nähdäkseni kasvattanut euroopan rauhallisuutta, pikemminkin ollaan menossa taas huonompaan suuntaan. EU:n muodostaminen alkoi talouden kehittämisen tarpeista, eikä minään rauhan projektina.
Demokratia on vähenemään päin, valtaa ollaan keskittämässä, eri maiden vaikutusmahdollisuuksia omiin asioihin ollaan heikentämässä.
Eteläsaari, olet lukenut "rauhanprojekti" hiukan kapeasti.
Monet´n & al idea on, ettei sotia syttyisi. Ei niin, että käynnissäolevat saataisiin rauhaan saatetuiksi.
Siksi tuo EEC.
Itälän kirjoitus on asiassa ja perusteissa hyvä, jos kohta johtopäätökset ovat - miksi? - kovin jyrkkiä.
Mutta paremmin Itälä asiat nähnee Luxembourgin aukion laidalla kuin me täällä Suomen jokivarsissa?
Itälä on MEP EPP:n (euro-porvarit) ryhmässä, jolla tällä erää on enemmistö sekä EU-parlamentissa että neuvostossa.
Soini oli pari vuotta MEP:na EU-kriittisten ryhmässä ja arvelen, että osaltani tiedän ja näen kuuden vuoden Beliard-kokemuksellani (AK eli CoR) PES (euro-sosialistit) toimijana asioita. Tosin en ole Soinin kanssa samassa pöydässä istunut.
Suomi ei ole ollut osa tätä EU-kerhoa kovin kauan. Siitä huolimatta täällä ei ole sodittu, joten en näe EU:ta minään rauhanjärjestönä. Joka sellaiseksi väittää, pettää itseään. Järjetöntä, että typeryyttä hokemalla mitä tahansa kansallista itsemääräyjärjettömyyttä
EU:n ongelmia ei ole aiheuttanut sen laajentuminen vaan vanhat jäsenet. Voisi nyt sentään ajatella mitä tulee todenneeksi.
Missä se viisaus on, että Suomi liittyi porukkaan joka sotisi keskenään ilman helvetillistä byrokratiaa, säädösviidakkoa ja kaikkea sitä mämmiä joka eu:hun liittyy. Ei tuo eu-toiminta nyt niin rauhanomaiselta vaikuta, vaan paremminkin voisi kuvata jatkuvaksi riitelyä. Suomi-NL-suhteetkin oli rauhanomaisempaa meininkiä.
Minua ottaa päähän koko tollogroup joka ei osaa mitään. Kaikki eu-hankkeet, maahanmuutto, rajavalvonta, euro, v. 2010 mennessä maailman...talousalue jne. ovat menneet päin honkia tai ei toimi.
Tämän talouskriisin hoitokin on lähinnä sitä, että hoidetaan markkinavoimien tunne-elämää kuin varsinaisia talousongelmia.
EU:ta ei pelasta itsekritiikki, kun puuttuu kyky korjata mitään. Lisää sääntöjä ja lisää toimivaltaa siirtämällä ei hoideta mitää. Eihän eu ole tähänkään asti sääntöjään noudattanut.
No NL - Suomi -suhteiden aikana ei olisi voinut kuvitellakaan, että Moskovassa olisi Suomi ottanut yhtä tiukan asenteen asioihin, kuin Katainen ja Urpilainen ovat vakuuskysymyksessä Brysselissä ottaneet. Kyllä Suomi oli silloin Moskovan talutusnuorassa ja Suomen "itsenäisyys" oli tanssia nuoralla, jonka Moskova oli virittänyt.
nyt Brysselin aikana asiat ovat hieman toisin - pienikin eurooppalainen maa saa jopa sanoa mitä on mieltä. Ja täälläkin sekä lehdissä voi vapaasti kirjoitella. Nyt meillä on myös EU:n organisaatiossa suomalaisia virkamiehiä Olli Rehnistä alkaen. Vaikka nämä eivät olekaan Suomen edustajia, he ovat silti SUOMALAISIA EU:n organisaatiossa.
Todellisuudessa mikään ei ole muuttunut. Isot EU-maat ajavat NL-tyylistä politiikkaa eurooppalaiseen tapaan.
NL-aikainen tapa oli suorempaa ja kovasanaisempaa. Eurooppalainen tapa on pehmeämpi ja kavalampi.
Pieni EU maa voi sanoa mitä tykkää mutta sanomisia ei oteta huomioon. Sanomisille "nyökkäillään" mutta sen jälkeen ne unohdetaan. Vai mitä ne takausvakuudet olivatkaan?
Kataisen ja Urpilaisen "jyrkät" kannat ovat olleet yhtä tehottomia kuin NL-aikainen hyssyttelypolitiikka.
Terijoen hallituksen edustajatkin olivat SUOMALAISIA NL:n ORGANISAATIOSSA....
Taivasahon kirjoituksen olisi voinut tiivistää noihin kolmeen sanaan: Minua ottaa päähän.
Historiantajuttomuus pelottaa. Eivät nämä eteläsaaret ja taivasahot varmaankaan todella tajua, että Eurooppa on sotinut satoja vuosia; ja että Saksan ja Ranskan riidoista on kasvanut pari maailmansotaakin. Tälle "normaalitilalle" EU on pannut pisteen.
Euroopassa sodittiin jo ennen kuin rajoja oli piirretty. Ilmeisestikin enemmän tai vähemmän lopultakin taloudellisista syistä. EU on vain jatkumoa omien taloudellisten intressien turvaamiselle.
Pisteen sotimiselle laittoivat USA, liittoutuneet ja NATOn perustaminen 1949, sekä Varsovan liiton uhka, totaalisen huonot kokemukset kahdesta viimeisesti sodasta, sekä yksinkertaisesti talouskasvu. EU taitaa olla vain talouskasvua hidastava tekijä.
Näyttäisi siltä, että EU:lla edistetään suuntausta joka johtaa jäsenmaiden sisäiseen hajoamiseen kansalaisten tyytymättömyyden seurauksena. Epäilisin sotienkin perimmäisenä alkusyynä hyvin usein olleen kansalaisten tyytymättömyys olosuhteisiinsa ja päättäjien omien kansalaisten pelko sen seurauksena.
Pidän historian tapahtumien tuntemista ja syiden ymmärtämistä tärkeänä taitona. Historia auttaa ymmärtämään syyt miksi nykypäivänä ihmiset tekevät, ajattelevat ja tuntevat kuten näyttää. Vääriä päätöksiä onnistuu kyllä tekemään tuijottamalla menneisiin tapahtumiin. Historian valossa oikea päätös nyt on estää integraation syventäminen tai muuten saamme eteemme merkittäviä ongelmia tulevaisuudessa.
Pelkkä historian atlaksen ulkoa opetteleminen ei sinua auta. Ajantajun henkilössä paljastaa se, että osaa hahmottaa päätöksien ja ehdotuksien vaikutukset tulevaisuudessa tarkasti ja kerrasta toiseen oikein. Paavo Väyrysellä tuo taito on, oli ihmisesta muuten sitten mitä mieltä hyvänsä.
--
Liittyen tuohon ylempänä olevaan kommenttiini, ensimmäisen kappaleen alku on sanalla sanoen puutteellinen. Editointi ilmeisesti jäänyt kesken vajavaisen ajantajuni seurauksena. Ajatukseni täydennettynä seuraavassa.
"Suomi ei ole ollut osa tätä EU-kerhoa kovin kauan. Siitä huolimatta täällä ei ole sodittu, joten en näe EU:ta minään rauhanjärjestönä. Joka sellaiseksi väittää, pettää itseään. Järjetöntä, että samaa typeryyttä hokemalla mikä tahansa kansallista päätöksentekoa kaventava ja yhteisvastuuta lisäävä uusi muutos ollaan valmiit ajamaan läpi vuosikymmen toisensa perään."
Ajatus on siis se, että perustelu on huono tai sanotaan täysin kelvoton. Tyyppilinen kylläkin ja kelpaa lähinnä niille jotka ovat liian laiskoja miettimään asioita juuria myöten ja perustelemaan näkemyksensä asia-argumentein.
Onneksi monin paikoin maailmassa saattaa olla rauha eurooppalaisesta talousyhteisöstä riippumattakin. Mutta Saksan ja Ranskan välillä ei.
Paasikiven "oppi" on tänäpänä varsin kaukana nykykokoomuksen "opista".
Kuunnelkaa nyt edes Raimo Ilaskiveä tai olisitte kuunnelleet Harri Holkeria!
Ville Itälälle ja muille Paasikiven fanittajille tiedoksi se, että ns. Paasikiven linja on aika kiinnostava tapaus sinänsä. Paasikivi nimittäin vaihtoi ulkopoliittista linjaansa ainakin neljä kertaa 1900-luvulla. On myös tunnettu tosiasia että monet Paasikiven aikalaiset tiesivät hänestä erään piirteen joka nykypolvelle saattaa olla yllättävä: Paasikivi oli hölösuu ja ehkä juuri senkin takia häntä ei päästetty isänmaan kohtalon kannalta ratkaisevina vuosina koskaan päättämään vaikeista asioista. Monet aikalaiset eivät myöskään olleet erityisen vakuuttuneita Paasikiven älykkyydestä.
Paasikiven oppia ei tarvita EU:ssa Suomen osalta. Hänen opetuksensahan oli se, että heikomman pitää alistua vahvemman edessä ja tunnustaa "tosiasiat".
Nyt ensimmäisen kerran Suomen historiassa, meillä on mahdollisuus luopua Paasikiven ja Kekkosen opeista, ja olla oikeasti oman elämämme päättäjiä.
Suomi vaan nopeasti Natoon. EU:ta on kehitettävä siltä lähtökohdalta, että siinä voivat olla mukana vain ne maat, jotka oikeasti kestävät globaalia kilpailua, eikä kestävyysvaje (mikä sanahirviö) karkaa käsistä. Käsittämättömintä tässä nykyisessä talouskriisissä on se, että se voi tuhota kehityksen pitkäksi aikaa eteenpäin, vaikka koko kriisi on pelkkä illuusio. Raha on valhe!
Koska rahatalous ei tule kestämään, niin vain ne maat, jotka ovat innovatiivisia ja joissa on korkea teknologia, tulevat sanelemaan tulevaisuuden yhteiskunnan reunaehdot. Kaikki kulttuurit katoavat joskus, kaikki valtiot tuhoutuvat. Vain ihmisen pyrkimys ymmärtää omaa olemassaoloaan on kestävällä pohjalla - se on ihmisen osa.
EUn uskottavuus ainakin yhteisten sääntöjen ja sopimusten laatijana on jo mennyt vessasta alas. Kerta toisensa jälkeen niillä on pyyhitty takapuolta "tarkoituksenmukaisuussyistä" eli liittovaltioprojektin pelastamiseksi - nyt viimeksi rahaliiton yhteisvastuun kieltävää pykälää kiertäen.
En itse näe mitään järkevää syytä EU-sopimuksista kiinnipitämiseksi - ei ole yksinkertaisesti enää olemassa mitään moraalista velvoitetta.
Minäkin haluan ulkotyölisän kreikkalaisena puun kaatajana. Pitänee muuttaa Kreikkaan, parempi eläke, paluu Suomeen ja eläke on Suomessa nostettavissa. Huomenna on Euroopassa perjantai ja joillakin se on jo alkanut. "Miksei aina voi olla maanantai" ?
Minä en ainakaan tunne yhtään ihmistä, joka kannattaa EU:ta ja tunnen ihmisiä aika paljon. EU on iso valheellinen kupla, jolla ei ole mahdollisuuksia pysyä koossa edes niin kauan kuin Neuvostoliitto pysyi. Mitä nopeammin EU hajoaa, sen parempi.
Rauhanprojekti Euroopassa on jo edistynyt aika hyvin, jäsentenvälistä ei ole enää nähtävissä. Balkanilla on purettu jännitteitä ja vähitellen sieltäkin tulee jäseniä mukaan, kunhan myös talous saadaan kuntoon.
Isommassa ympyrässä onkin sitten selvitettävää, taloudellinen ja sotilaallinen kilpailu ei enää ole yksittäisten maiden vaan blokkien ja alueellisten vapaakauppasopimusten välistä.
Tässä kehityksessä Euroopan täytyy olla yhtenäinen, kolmisenkymmentä keskenään nahistelevaa puzzlepalaa ei enää pärjäisi.
Kilpailussa Euroopan kanssa tärkeimmät blokit ovat esim Venäjän, USA:n, Kiinan, Etelä-Afrikan, ja myös Intian, Indonesian, Brasilian ja Australian dominoivat kauppablokit. (http://www.wto.org/english/tratop_e/region_e/rta_participation_map_e.htm)
Lisäksi on North Atlantic Treaty Organisation.
Tässä seurassa olisi aika yksinäistä pelata ilman omaa blokkijäsenyyttä. Siitä vaan valitsemaan Suomelle paras seura. Uskoisin, että valinta osuu uudelleen EU:iin.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 26 kommenttia